Suomessa

Sukulan tilan ympäristön maisemat olivat upeita, kumpuilevaa maastoa ja viiniköynnösrivistöjä ja siellä täällä kaukana pieniä kyliä.  En viihtynyt siellä kuitenkaan kauaa yksin, vaan lähdin lauantaina puolen päivän aikaan ajamaan kohti pohjoista, tarkoituksena ehtiä illaksi Comoon, mutta eksyin Milanon lähellä ja päätin jäädä sinne yöksi hotelli San Franciscoon.
Sunnuntai aamuna jatkoin matkaa Luganon kautta Svetsin mahtaviin vuoristomaisemiin.                San Bernardinon solan kohdalla olivat korkeat vuorten huiput vielä valkeana lumesta.  Pieni pätkä Itavallan puolella, hetki Lichtensteinissa ja sitten tulinkin jo Saksanmaalle, Baijeriin.  Kun olin illalla lähellä Nurnbergiä, niin otin huoneen sieltä hotelli Ramadasta.  Se oli hyvä hotelli ja hinnatkin viikonloppuisin suht kohtuullisia.
Maanantai aamuna lähdin ajamaan kohti Puolan rajaa, mutta kännykkäni, jonka avulla ajattelin oikaista, johdatti minut aivan harhaan.  Lopulta löysin oikealle tielle, mutta siellä oli ruuhkaa, ja kun seuraavalla levähdyspaikalla katselin karttaa ja huomasin kuinka pitkä ajomatka olisi edessä, niin muutin mieleni ja käännyin kohti Hampuria ja Travemundea.  Olin alunperin ajatellut säästää ja ajaa Puolan ja Balttian läpi, mutta nyt ei ajo enää maistunut.  Olin jo lähellä Dresdeniä, kun käännyin, enkä arvannut, että sieltä olisi noin 500 km Travemundeenkin.  Tunti toisen jälkeen yksitoikkoista moottoritietä kohti Hampuria, mutta jaksoin hyvin, koska tiesin, että kohta se olisi ohi.  Sitten tuli pimeä ja kännykän akku oli loppu.  Siksi ajoin ensin Lyypekin tietä väärään suuntaan, onneksi pääsin kääntymään aika pian.  Sitten ajoin yöllä pimeässä Travemunden risteyksen ohi, mutta lopulta löysin perille autolauttasatamaan ja sain lipun Suomeen Finnlinesin Finnmaidiin, joka lähti tiistai aamuna kello 03.00 kohti Suomea.
Sen pituinen se, siis renkiretkeni Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Luxenburgin kautta Ranskaan ja paluumatkani Italian, Itävallan, Sveitsin, Lichtensteinin ja Saksan kautta Suomeen takaisin.
Ajoin retkelläni kaikkiaan lähes 8000 km, tarkalleen ottaen 7818 km.

Azienda Agricola Sukula

Kävin eilen tällä suomalaisella viinitilalla ja tapasin Jyrki ja Riikka Sukulan, sekä Jyrkin isän, joka oli myös siellä käymässä.
Ostin Jyrkiltä pari pulloa Baroloa ja juttelimme Jyrkin isän kanssa pitkään Tuusulasta.
Tietokoneeni meni valitettavasti tänään rikki. Olen sillä kirjoitellut tätä blogia.
Aikaisemmin jo kameraani tuli joku vika, sen vuoksi en tänne enää tämän jälkeen paljon kirjoittele, sillä tämä kännykällä kirjoittaminen on sen verran vaikeaa.
Joka tapauksessa lähdin eilen illalla ajamaan kohti Comia, mutta eksyin Milanossa ja jäin tänne yöksi. Nyt lähden kohta aamiaisen jälkeen pohjoista kohti.

Sierralunga d'Alba

Lähdin eilen aamulla Nizzasta ja tarkoituksenani oli mennä Monacoon ja Monte Carloon, mutta niin ei käynytkään, vaan ajoin koko päivän ja päädyin illalla Italiaan ja tähän pieneen kylään.
Kaikki alkoi huonosti eilen aamulla, kun lähdin hotellin parkkipaikalta, jouduin heti perjantai aamun ruuhkaan.  Edessä oli pitkä jono autoja, ja jono liikkui hitaasti.  Siksi ajattelin, että olenpa fiksu ja kierrän tämän jonon ja kurvasin vasemmalle sivukadulle, mutta jouduin ojasta allikkoon, tällä kadulla oli vielä pitempi jono, eikä se liikkunut senkään vertaa.  Ja takanani oli jo monta autoa, yhtään sivukatua ei ollut, oli vaan pakko olla jonossa noin puoli tuntia, ennenkuin pääsin edes liikkeelle.
Pikkuhiljaa ruuhka vähän helpotti ja pääsin Nizzan keskustaan.  Sieltä ajattelin ajaa rantatietä kohti Monacoa ja Monte Carloa, mutta en ollut ajanut kuin varttitunnin, kun yhdessä kisteyksessä oli monta poliisiautoa ja yksi poliisi puhutteli kaikkia, jotka yrittivät jatkaa rantatietä Monacoon.  Hän puhui jopa englantia ja sanoi, että rantatie on suljettu, tästä ei pääse Monacoon.

Lähdin takaisinpäin, kuten muutkin, mutta eksyin.  lopulta löysin toisen tien, jota pitkin lähdin ajamaan.  Mutta hetken kuluttua jouduin taas jonoon ja se oli ylämäessä, joten joka kerta kun jono vähän liikkui, oli tehtävä mäkilähtö.  Tie oli kapea, kääntymään ei päässyt ja edessä ja takana oli autoja niin kauas kuin näki.  Ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.  Onneksi autoni ilmastointi toimi, vaikka olin luullut, että se on rikki. Ei auttanut muu kuin olla jonossa melkein pari tuntia, enenkuin pääsi jatkamaan matkaa.  Siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt ruuhkiin, että ajattelin, että sinne Monacon ruuhkiin en ainakaan tänään enää lähde.  Siksi päätin lähteä ajamaan suoraan Italiaan.
Ajelin rantatietä, Italian Rivieraa, ja komeita maisemia siellä kyllä riitti.

Perimmäisten kysymysten äärellä

heräsin tänään neljän jälkeen ja aloin jostain syystä ajatella oloani ja eloani.  yksinäisyyttä. ihminen on laumaeläin.  vaati voimia olla yksinäinen susi ja elää lauman ulkopuolella.  entiseen aikaan se vaati sekä fyysistä että henkistä voimaa olla yksin.  lauma antaa sekä fyysistä että henkistä turvaa.
tietysti yksin olet vapaa, mutta vapaa mihin?  ihminen haluaa kuitenkin perimmiltään olla yhteydessä muihin ihmisiin ja etsii muiden hyväksyntää, kaipaa välillä silitystä kuin kissa tai koira. ja siinä vanhassa rallissa, että jos sais kerran reissullansa... siinäkin on vinha perä, sillä pelkkä toisen ihmisen halaus antaa voimaa, voimaa kestää yksinäisyyttä.                                                                               on tietysti hienoa ajella täällä rivieralla, ja nauttia auringosta, lämmöstä, hyvästä ruuasta ja viinistä, mutta lisäarvoa antaa se, että voi kertoa jollekin näistä tuntemuksistaan.   matkakumppani olisi tietysti paras, voisi heti kertoa ajatuksensa ja saada palautetta, mutta facebook kaveritkin auttavat.

Nizza

Ensi vaikutelma on tärkeä.  Yllättävän tärkeä.   Kun tulin tänään ensi kertaa elämässäni Nizzaan, sain siitä vähän huonon vaikutelman.  Omasta syystäni kyllä.  Kävi nimittäin niin, että nyt kyllä löysin hotellin melko kivuttomasti, mutta kustannussyistä se ei ollut ihan keskustassa.  Hotellin tyttö sanoi, että ihan tuosta edestä menee bussi numero 9/10 keskustaan.  Menin siis lähimmälle pysäkille, ja kun  numero 9/10  tuli, niin hyppäsin siihen.  Puolen tunnin kuluttua aloin ihmetellä, kuinka paljon täällä oikein rakennetaan, melkein joka tie oli auki ja korjattavana, ja kun katsoin kännykän gpsää, niin huomasin, että olin hypännyt väärään suuntaan menevään bussiin.  Hotellin vastaanoton tyttö ei ollut vaivautunut painottamaan minulle bussin suuntaa. Istuin kuitenkin paikallani, sillä ajattelin, että jos se kuitenkin vielä kurvaa keskustaan.  Mutta ei kurvannut, vaan pikkuhiljaa bussi täyttyi muslimin ja arabin näköisestä väestä.  Olin lopulta ainoa valkoinen siellä.  Päätepysäkiltä vaan sitten takaisin ja kohti keskustaa. Mutta taas tein virheen, hyppäsin liian aikaisin pois bussista.  Ajattelin vähän katsella paikkoja ennen keskustaa, mutta aurinko porotti täydellä terällä, ja hiki alkoi nousta pintaan.   Ei muuta kuin uudelleen bussiin, joita onneksi kulki aika tiuhaan.
Kun vihdoin pääsin keskustaan, niin sehän oli ihan hieno, paljon kävelykatuja, ja ratikkakin näkyi kulkevan ja rannalla oli paljon auringon palvojia.
Kuvassa Massena aukion suihkulähteet, jotka suihkahtavat suoraan kadun pinnasta.

Antibes

Lähdin tänä aamuna Pikku Prinssistä aamiaisen jälkeen ja tarkoitukseni oli ajaa vain Cannesiin eli ranskaksi lausuttuna Känniin.  Parin tunnin ajon jälkeen näin rannnalla ihan kivannäköisen ravintolan ja kurvasin sen pihaan lounas mielessäni.  Mutta en muistanut, että Ranskassa, ja myös Espanjassa, on hyvin tarkat lounas ja päivällisajat, niiden ulkopuolella ei ruokaa saa.  Niin oli tälläkin kertaa, olisi pitänyt tunti odottaa.   Loppumatka meni ihan mukavasti ja tulin Cannesiin jo puolen päivän maissa.
Varasin matkalla kännykällä hotellin sieltä, mutta vaikka käytin kännykän gpssää en vaan löytänyt sitä.  Gps johdatti minut kaupungin keskustan parkkitaloon ja keskustan ruuhkiin.  Lähdin sitten omatoimisesti etsimään hotellia, mutta kaikki rantatien varrella olevat hienot hotellit maksoivat yli 200 yö, ja kun näin siellä rantatiellä hyvännäköisiä ravintoloita, joissa ihmiset söivät lounasta, niin eihän niiden lähellä ollut yhtään parkkipaikkaa.  Piti ajaa monta kilometriä ennenkuin sen varrelta löytyi  parkkipaikka.  Siksi päätin vain jatkaa matkaa rantatietä pitkin niin kauan kunnes löytäisin mukavan hotellin, jonka eteen voisi parkkeerata.
Rantatien varrella oli upeita paikkoja ja komeita taloja, ja silloin vasta tajusin, että tämähän on Rivieeraa.  Sitä hienoa seurua, jota pikkupoikana ihailin, kun katselin Eddie Constancen elokuvia 50-luvulla.
 Juan les Pins`in läheltä löysin yhden hotellin, jonka pihaan ajoin, mutta taas tulivat Ranskan tiukat työaikarajat vastaan, sillä ovessa oli lappu, että hotellin reception on suljettu aina klo 13-15. Menin kuitenkin syömään lounasta tien toiselle puolelle, ja kun tulin sieltä, niin ajattelin, että lähden sittenkin vielä jatkamaan matkaa.  Ja hetken päästä näin mukavan hiekkarannan ja siellä muutaman ihmisen ottamassa aurinkoa ja yhden uimassakin.  Ajoin syrjään sivukadulle ja menin uimaan, se virkisti ihanasti.
Lopulta Antibesin vanhan kaupungin lähellä näin kivan hotellin tien vasemmalla puolella, kellokin oli jo neljä, joten JOSSE oli näin tähtiin kirjoitettu, niin sen niminen tämä hotelli nyt kuitenkin on.

Sainte-Maxime

 Olin maanantain ja tiistain välisen  yön Aix-en-Provencessa majoittuneena Auberge de Jeunesse Jas de Bouffanissa, joka on siis nuorisomajatalo, mutta niissä on aina muutamia vanhempiakin.  Se oli halvin majapaikka siinä kaupungissa, 28 euroa.  Siihen hintaan meitä oli neljä samassa huoneessa, pari ranskalaista ja yksi kaveri Nigeriasta ja minä.  Yöllä kävin kahden aikaan kusella, ja heti sen jälkeen nigerialainen keräsi lakanansa ja peittonsa ja siirtyi käytävän sohvalle jatkamaan uniaan.  Olen melko varma, että se muutto johtui minun kuorsauksestani.  Aamiaisella oli valtava nuorisojoukko, varmaan pari bussilastillista. Istuin opettajien pöytään ja söin hyvän jugurtti ja tee aamiaisen.
Puhelimeni GPSn avulla löysin oikean tien ja lähdin heti aamulla ajamaan kohti Saint-Tropezia. Olisin päässyt nopeammin maksullista tietä pitkin, mutta kun ei ollut kiirettä ajoin tavallista tietä pitkin, joka aina välillä meni jonkun kaupungin keskustan läpi ja vain silloin oli pientä ruuhkaa.
Tulin Saint-Tropeziin puolen päivän aikoihin, ja ajoin autolla aivan perille, keskustaan ja satamaan asti.  Sinne oli menossa paljon autoja ja ruuhka oli sen mukainen.  Kaupungin keskusta on kuin iso sumppu, jonne on vaikea päästä ja yhtä vaikea päästä sieltä pois.  Halusin kuitenkin nähdä kaupungin keskustan ja siksi ajoin sinne.  Lopulta jätin auton valtavalle parkkipaikalle, jossa oli varmaan tuhansia autoja.  Kun lähdin pois, en meinannut löytää autoani sieltä, eli jos en olisi pannut tarkasti merkille mihin pysäköin, olisin saanut etsiä sitä pitkään.
Satamassa oli upeita, kalliita aluksia, paikallista kuvataidetta myytävänä ja tietysti paljon ravintoloita. Kansaa eli turisteja oli liikkeellä tungokseksi asti. Ja hinnat olivat myös turistihintoja,
En oikein tykännyt siitä markkinatouhusta, vaan lähdin ajamaan rantaa pitkin takaisin tulosuuntaan noin 10 km, sillä muistin, että siinä oli kivan tuntuinen ja vähän rauhallisempi pikkukaupunki, ja niin löysin Sainte-Maximen.
Mutta hotellin löytäminen sielläkin vei kyllä aikansa, lopulta löysin ihan rannan tuntumasta tämän Le Petit Princen eli Pikku Prinssin.  Vaihdoin shortsit jalkaan, kävin ostamassa rantakengät ja lähdin rannalle uimaan, sillä hotellia etsiessä meinasi tulla hiki, kun täällä oli varmaan 25 astetta ja aurinko helotti siniseltä taivaalta koko päivän.

Arles

Tämä on noin vuonna 90 AD rakennettu amfiteatteri, jossa nykyään ymmärtääkseni järjestetään jonkinlaisia härkätaisteluita muutaman kerran vuodessa.
Tulin tänne Arlesiin, koska Vincent van Gogh asui täällä muutaman vuoden noin sata vuotta sitten.
Vincent muutti tänne 1886 ja vuonna 1888 Arlesiin  tuli myös Paul Gauguin tapaamaan häntä, mutta muutaman hetken kuluttua he huomasivat, ettei yhteiselo oikein luonnukkkaan heille.

Tämä muistopatsas on hotellini kulmilla mutta en tiedä mitä se merkitsee.
Huomenna ajoin ajaa kohti Aix-en-Provincea.

Arkisin vieressä kulkee myös leveä joki, jonka nimi on Grande Rhone, eikä sillä ole ymmärtääkseni mitään tekemistä Reinin kanssa.

Montpellier

Läidin eilen aamupäivällä ajelemaan kohti Montpellieriä.  Linnuntietä sinne ei ollut kuin alle pari sataa kilometriä, ja aluksi ajoin tahallani pieniä sivuteitä. Söin lounaan pienessä viehättävässä Agden kaupungissa, leveän kanavan varrella.  Meinasin eksyä jo siellä, mutta löysin kuitenkin lopulta oikean tien kohti Montpelleriä, josta olin varannut tämän reissun halvimman huoneen Hotel F1 Montpellier Est, 24 euroa, ja yllätysyllätys siellä oli paras sänky tähän mennessä.  Vastaanotossa sen sijaan ei ollut ketään, kun tulin, vaan ulkona seinässä oli automaatti, johon varausnumeron syöttämällä ja kortilla maksamalla sai kuitin, jossa oli huoneen numero ja numero 216858, ja sillä numerolla pääsin sisään hotelliin ja huoneeseeni, sillä tässä hotellissa oli kaikissa ovissa numerolukot.
Illalla tapasin Pierren, vanhan ystävän 70-luvulta.  Hän oli silloin Suomessa Ranskan opettajana ja asuin lyhyen aikaa alivuokralaisena Munkkiniemen kämpässäni.  En ollut tuntea häntä, muistin hänet nuorena  ja hoikkana, nyt oli naamaan tullut pyöreyttä ja vartalo oli tukevoitunut.  Lähdimme ensin kaljalle lähikapakkaan ja sitten siirryimme kaupungin keskustaan, jonka hän tunsi hyvin, sillä hän oli asunut siellä parikymmentä vuotta.  Siellä käteeni sattui ylläolevassa kuvassa oleva paikallinen lehti, Midi Libre.  Huomioni kiinnittyi sen otsikkoon: "Vins espagnols: la colere deborde, des viticulteurs ont saccage les rayons de trois supermarches a Nimes." Eli vapaasti suomennettuna: espanjalaiset viinit, viha kuohuu yli, viininviljelijät ovat hajottaneet kolmen supermarketin viiniosastot Nimesin kaupungissa. Paikalliset viininviljelijät ovat siis huolissaan toimeentulostaan, kun kaupat ovat ottaneet täällä valikoimiinsa runsaasti halpoja espanjalaisia viinejä.  Täällä ollaan vähän kuumaverisempiä kuin Suomessa, vaikka onhan meilläkin järjestetty joskus traktorimarsseja.
Täällä oli eilen vielä ihana aurinkionen päivä, yli 20 astetta, mutta tänään on vähän sateista ja paljon kylmempää.  Päätin kuitenkin jäädä tänne vielä toiseksi päiväksi, kun Pierre lupasi tänään esitellä minulle Montpellierin keskustaa ja sen kävelykatuja.

Vanhojen ystävien luona

Lähdin ajamaan eilen puolen päivän aikaan Chateau Carsinista kohti etelää, tapaamaan ystäviäni, jotka ovat asuneet jo vuosia täällä Corbièresin viinialueella.  Olen käynyt heillä kylässä aikaisemmin, mutta silti eksyin matkalla pari kertaa ja tulin perille vasta noin kuuden maissa illalla.
Kävimme syömässä eräässä paikallisessa bistrossa ja ihastuin erityisesti kuvassa olevaan kevyeen alkuruokaan, purjosalaattiin.  Sitä ennen kuvassa on ensin isännän auto ja sitten emännän vähän pienempi, mutta pippurinen.

Chateau Carsin

Kävin eilen Juha Berglundin viinitilalla Bordeauxin lähellä, Rionsissa.  Juha ei itse ollut paikalla, mutta hänen tyttärensä Nea järjesti minulle tilan esittelyn.  Samuli Pasanen on ollut Chateau Carsinissa noin viisi vuotta ja hänen kanssaan kiertelimme tilan tuotanto ja säilytystiloissa.  Hän kertoi tilan viineistä ja maistatti niitä minulle.

Ostin pari tilan parasta viiniä tuliaisiksi Vuokolle ja Jeanpaulille.

Jäähyväiset Rosemarylle

Eilen oli viimeinen kokonainen päiväni täällä.  Kävin aamulla kaupassa Estangissa, ne ovat siellä auki sunnuntaisin 9-12, mutta esimerkiksi leipurille, boulangerille, on mentävä ennen 11, sillä muuten patongit saattavat olla jo loppu.
Kun lauantaina kävimme Olivierin luona ostin häneltä yhden pullon hänen omaa armagnacia, se oli sitä tavallista ruskeaa konjakin näköistä ja makuista, mutta sain silloin maistaa myös hänen vaaleaa armagnaciaan, siis veden väristä ja vähän vodkan makuista.  Ja itse asiassa pidin enemmän sen mausta.  Ja mieleeni tuli, että voisin ostaa sitä muutaman pullon tuliaisiksi Suomeen.  Niinpä Rosemary soitti Olivierille ja tämä pyysi meitä tulemaan sinne iltapäivällä.  Niin teimme, ja menimme yhdessä Olivierin tislaamoon, jossa hän pyysi minua nostamaan vaalean armagnac kanisterin vähän korkeammalle tuolin päälle ja Rosemary toi muutaman tyhjän pullon.   Avasin kanisterin ja Olivier otti käteensä noin metrin pituisen muoviletkun, jonka toisen pään hän laittoi ylhäällä tuolin päällä olevaan kanisteriin, sitten hän imaisi letkun toisesta päästä ja pani sen alhaalla lattialla olevaan pulloon, ja tällä lappo-systeemillä pullot täyttyivät hitaasti, mutta varmasti.  Korkit vaan päälle ja näin sain kotiin viemisesksi muutaman kreivillisen omakätisesti täytettyä armagnac pulloa.  Ja tämä onkin aika tuhtia tavaraa, sillä se ruskea on 42%, mutta tämä vaalea peräti 63 prosenttista. Olivier varoittikin minua, että muista pitää nämä pullot pystyssä, sillä lämpölaajeneminen voi laukaista niiden korkit auki.
Illalla tuli myös uusi renki taloon, englantilainen Paul.  Hän on nuori, noin nelikymppinen vanttera kaveri.  Ja voidaan kai sanoa, että tuli uusi mies kehään, sillä hän on harrastanut aikaisemmin nyrkkeilyä.  Paul tuli Brittany Ferriesin autolautalla Portsmouthista Espanjan Bilbaoon.   Matka on suunnilleen sama, kuin Helsingistä Travemundeen, ja hintakin on Finnlinesilla ja tällä brittiyhtiöllä samaa luokkaa, vaihdellen sesongin mukaan 300€:n ja 750€:n välillä.
Bilbaosta tänne on noin kolmen tunnin ajomatka, mutta Paulilla oli jotain vaikeuksia autonsa kanssa ja siksi se hänellä kesti nyt vähän pitempään.
Kaikella on aikansa, niinpä minunkin on aika jättää jäähyväiset kreiville ja Rosemarylle ja uudelle rengille, ja tehdä niinkuin sarjakuvasankari Yksinäinen Ratsastaja, joka hyppäsi uskollisen ratsunsa selkään ja lähti kohti uusia seikkailuja.  Niinpä hyppään vanhan Audini rattiin ja lähden kohti uusia seikkailuja!

Kreivi Olivierin vieraana

Kreivi Olivier kutsui meidät kylään tänään.  Hän asuu yksin linnassaan, joka on vuodelta 1640.
Chateau Monbel on huonossa kunnossa, niinkuin isäntänsäkin.  Linnan kunnostus maksaisi paljon, eikä kreivillä ole rahaa.  Lisäksi hän on itsekin tosi huonossa kunnossa, hänelle on tehty viisi munuais leikkausta ja parhaillaankin hänen on käytävä dialyysissä kolme kertaa viikossa.
Hänellä on 25 hehtaaria viiniviljelyksiä armagnacia varten ja iso vanha Chai, jossa on monta tynnyriä armagnacia vanhenemassa.

Kaksi viikkoa renkinä Ranskassa

Olen nyt ollut täällä pari viikkoa hommissa, ja kaikki on mennyt ihan mukavasti.  Töitä on ollut monenlaisia ja niitä on ollut mukava tehdä, paitsi yhtenä päivänä, jolloin kitkimme koko päivän kasvimaata, jolle ei varmaan oltu pariin vuoteen tehty mitään, sillä se oli niin täynnä syvälle juurtunutta heinää. Rosemary oli silloin itse mukana koko päivän, ja hänellä oli kyllä kovempi vauhti kuin minulla, mutta onhan hän varmaan ainakin kymmenkunta vuotta minua nuorempi.  Sanoinkin hänelle, että tämä ei ole suosikkihommiani, sillä olen viimeksi tehnyt tätä noin 60 vuotta sitten.  Olin silloin koululaisena kesälomalla tienaamassa taskurahoja Hyvinkäänkylässä Hitrvensalon Esan sokerijuurikasviljelmiä harventamassa ja kitkemässä. Inhosin jo silloin sitä hommaa, mutta sillon oli sentään selkäni vähän notkeampi.  Esan tytär Mirja oli samalla luokalla kansakoulussa.  Joku kertoi, että hän oli asunut kauan Italiassa, ja oli naimisissa italialaisen kanssa, mutta oli kuollut aika nuorena.
Ainakin muutama vuosi sitten Hirvensalon kartanomaisessa päärakennuksessa Hyvinkäänkylässä asui joku italialainen kaveri, joka keräili vanhoja polkupyöriä, liekö hän ollut Mirjan mies tai tämän sukulainen, en tiedä.
Hammasta purren se kitkemishommakin tuli kuitenkin hoidettua, vaikka välillä kyllä mielessäni kiroilin, että kaikenlaista sitä joutuu tekemään.
Ihmeen hyvässä kunnossakin olen ollut, mutta pari päivää sitten alkoi oikealla puolella lantiossa tuntua joissain asennossa sietämätöntä kipua.  Ajattelin vaihtoehtoja sen syiksi ja luulen, että se voisi johtua munuaisesta, eturauhasesta tai jostain sisäisestä lihasrevähtymästä.  Eturauhasen kunnossa pitämiseksi olen jo muutaman vuoden tehnyt joka aamu ja ilta, muutamia voimisteluliikkeitä.  Löysin kerran netistä erään suomalaisen kansanparantajan neuvon, että selällään maaten ja jalat taivutettuna viedään jalat yhteen ja erilleen parikymmentä kertaa.  En tiedä onko se auttanut, vai mikä, mutta toistaiseksi rauhanen on pysynyt kunnossa.  Ja tämä voimistelu plus vähän jooga liikkeitä auttoivat tuohon kipuun ainakin tilapäisesti.
Eilen, siis perjantaina, kävimme niissä viinijuhlissa. Eivätpä ne olleet kovin kummoiset.  Viiniä sai kyllä maistella ilmaiseksi, mutta ei voinut kuitenkaan kovin paljon ottaa, kun ajoin autoa. Olihan siellä myös jonkun verran paikallisia juustoja ja leipää tarjolla.

Suuria suunnitelmia

Sain eilen illalliseksi ihanaa lämmintä kasviskeittoa, jossa oli kanankoipia, Chicken Cacciatore.  Sitten istuimme vähän aikaa takkatulen lämmössä, sillä täällä on aamuisin ja iltaisin tosi viileää, villapaita ei ole yhtään liikaa, mutta jos aurinko paistaa, niin päivällä on kyllä lämmintä.  Menin aikaisin nukkumaan, jo ennen kymmentä, ja heräsin tänä aamuna neljältä, eikä sen jälkeen nukuttanut yhtään.  Pysyin kuitenkin tiiviisti vällyjen alla, ja olin jo paljon paremmalla tuulella kuin eilen.  Aloin joutessani suunnitella mielessäni vähän paaluumatkan alkua.
Suunnittelen tällä hetkellä lähteväni täältä ensi maanantai aamuna. Lähden ensin noin tunnin ajomatkan päässä, Bordeaux`ssa, olevalle Juha Berglundin viinitilalle, Chateau Carsinille. katselen siellä vähän ympärilleni ja sitten jään johonkin halpaan hotelliin Bordeaux`hon yöksi ja tutustun kaupunkiin.
Seuraavana päivänä ajan Vuokon ja Jeanpaulin luo Carcassonnen lähelle, jos heille sopii.
Sitten jatkan Montpellieriin, jossa asuu yksi vanha ranskalainen tuttavani, käyn tapaamassa häntä, jos saan häneen yhteyttä.
Sitten käyn ainakin Nizzassa, en ole siellä koskaan käynyt, ja ehkä samalla Monte Carlossakin voisi piipahtaa.
Sen jälkeen meinaan ajaa Italiaan, Piemonteen, olen jo sopinut Jyrki Sukulan kanssa, että tulen ensi tai seuraavalla viikolla käymään ja maistelemaan heidän Baroloaan Azienda Agriculture Sukulassa, jonka lähellä olevaan Sierralunga d`Alban pikkukaupunkiin aion majoittua ehkä pariksi päiväksi.
Loppumatkasta en ole vielä päättänyt, mutta tulen ehkä autolautalla suoraan Saksasta Suomeen.          Se on neljälle hengelle edullinen, mutta yhdelle vähän kallis, mutta katsotaan mikä on tilanne, kun olen niin pitkällä.

Kaikella on aikansa

Masennus iski arvaamatta.  Aamulla oli pirun kylmä, muutama aste.  Päivällä kun aurinko paistoi tuli taas hiki töitä tehdessä. Nyt töiden jälkeen selkää särkee ja joka paikkaa kolottaa.  Huomaan, että ikä alkaa painaa. Ei voi painaa enää töitä samaan malliin kuin nuorempana. Kaikki tuntuu turhalta. Mitä teen täällä vierailla mailla yksinäni?  Viinikään ei tänään maistu.

 Ylihuomenna alkavat kuitenkin suuret kolme päivää kestävät viinijuhlat tässä lähellä.  Siellä aion kyllä vielä käydä, mutta sen jälkeen voisin vaikka lähteä pikkuhiljaa ajelemaan kohti Suomenmaata.

Remonttihommia...

Tänään on taas työpäivä ja luvassa on loma-asuntojen remontointia.  Olen jo viime viikolla maalannut parin asunnon seiniä, vaihtanut hantaakit yhteen oveen ja yhteen ikkunaan.
Niin ja tänään tulee sähkömies korjaamaan yhden asunnon sähköjohtoja, ne on tehty ranskalaiseen malliin ja ovat suoraan sänoen yhtä hässäkkää ja johtoja on ulkona valtava nippu.  Ja huomenna tulee putkimies katsomaan, miten paikata yksi vuotava vesijohto..  Hän kävi jo viime viikolla, kun ihmettelimme, miksi yksi seinä on jatkuvasti märkänä, ja hän löysi vuodon, mutta se on niin hankalassa paikassa, että saa nähdä, mitä tehdään.
Eilen illalla kävivät Roger ja Irmgard kylässä ja toivat viinipullon, joka tyhjeni aika nopeasti, kun Rosemary ja Roger enimmäkseen kertoilivat tarinoitaan, Irmgard välillä vähän lisäili omiaan, ja minä lähinnä vain kuuntelin.
Maalailin aamupaikalla pari seinää uudelleen, ja iltapäivällä alkoi risusavotta.  Rosemary keksi, että hänellä on runsaasti kuivahtaneita pieniä puita ja risuja tonttinsa rajoilla, keräilimme niitä ja sahailimme sopivan mittaisiksi takkaan. Täällähän ei ole taloissa yleensä mitään lämmitystä, siksi jos aurinko paistaa, niin nyt on jo aika lämmin, eikä muuta tarvita.  Mutta varsinkin jos on pilvinen päivä ja muutenkin iltaisin on vielä aika viileää, joten takka lämmittää silloin ihanasti hetken. Ja sitten vaan paksujen vällyjen alle nukkumaan.
Tässä on vielä kuva Barbotanin kaupungin komeasta portista.  Kävimme siellä eilen lounaalla.

Le comte Olivier de Pradier d`Agrain

Heräsin tänään aikaisin, kello taisi olla viisi paikallista aikaa eli kuusi Suomessa, mutta en noussut heti ylös vaan mietin syntyjä syviä, ainakin tunnin.  Tätä ihmislapsen eloa täällä murheen laaksossa välillä ja toisinaan taas onnen autuudessa. Mietin onko Jumalaa, onko eläimillä sielua ja sen sellaista.
Nousin ylös kuudelta ja menin suihkuun.  Sitten alakertaan keittiöön aamiaiselle. Kuulin vähän ennen auton ääntä ja arvasin, että Rosemary tuli vasta nyt kotiin.  Eilen illalla hänen poikaystävänsä Eric oli hakenut hänet illalliselle ja se oli näköjään venynyt.  Meillä ei siis Rosemaryn kanssa ole muuta suhdetta kuin työ, tai voidaan ehkä sanoa, että meille on työn ohella kehittynyt pikkuhiljaa sellainen reilu ystävyyssuhde.  Emmekä ole enää kahden täällä, vaan eilen tuli nuori ranskalainen pariskunta asumaan yhteen uuteen loma-asuntoon ja tänään tuli englantilainen Roger ja itävaltalainen vaimonsa Irmgard asumaan vanhaan erilliseen taloon.
Lähdimme vähän ennen puolta päivää Rosemaryn kanssa Estangin kylään katsomaan retroauto tapahtumaa, jossa olikin muutama vanha helmi näytillä.
Tapasimme siellä Rosemaryn hyvän ystävän, kreivi Olivierin.  Hän on kuuluisaa ranskalaista aatelis-sukua, jonka juuret juontavat 1100 luvulle.  Ja hänen isosetänsä oli naimisissa kuuluisan italialaisen Borgian sukuun kuuluvan prinsessan kanssa.  Hän oli oikein sympaattinen, vähän nukkavieru, köyhtynyt ja sairaalloinen, mutta hänellä on jonkinlainen linna tässä lähellä, Chateau Monbel.    Olivier on viininviljelijä, joka jalostaa tuotteensa armagnaciksi. Hän kertoi, että hänen isoin asiakkaansa on Viking Line, hän myy heille noin 800 pulloa armagnacia vuodessa.  Hän on käynyt Suomessakin vuosia sitten ja ollut Vikingin silloisen toimitusjohtajan Nils Eklundin vieraana.
Lounastimme yhdessä läheisessä pikkukaupungissa, Barbotan-les-Thermesissä.
Sitten ajoimme "kotiin".

Saint Patrick`s Day

I know it was yesterday, but yesterday I was busy. And if the day happens to be a weekday, I know that in many places the celebration is moved to the weekend. But I also know that on what ever day it happens to fall, it is celebrated the same day at least in Dublin, London and New York!

And by the way, for your info, I have decided today to change the language here in my blog from English to Finnish, because I think most of my readers are Finnish and it is easier for me. And this decision cannot be appealed. And it starts NOW:

Kuten sanottu, Pyhän Patrikin päivä oli eilen, ja se meni pitkästä aikaa ohi ihan juhlimatta. Se on harvinaista, sillä olin joskus 80-luvulla New Yorkissa sattumalta maaliskuun 17. päivänä, enkä ole sen jälkeen sitä päivämäärää unohtanut.

Joskus iltapäivällä alkoi paraati, jossa pitkin Fifth Avenuuta marssi edessä nuoria pitkäsäärisiä tyttöjä minihameissa ja saappaissa, sitten tuli puhallinorkesteri rumpuineen ja torvineen, ja sitten erilaiset irlantilaisseurat, ammattiyhdistykset, urheiluseurat jne. Joukossa oli mm useita eri poliisiosastoja virkapuvussa.  En tiedä mistä se paraati alkoi, mutta ainakin 40. ja 50. kadun välillä se 5. avenuuta kulki ja kesti tuntikausia.  Ihmisiä oli paraatia katsomassa kadun kummallakin puolella niin paljon, että ohi oli vaikea päästä. Ja illalla, kun paraati oli päättynyt, ja ajattelimme pienen 4-5 hengen seurueemme kanssa mennä juhlimaan Pyhää Patrikia johonkin baariin, niin eihän siitä meinannut tulla mitään, kun New Yorkin kaikki kapakat tuntuivat olevan tupaten täynnä sinä iltana.

Sen jälkeen olen juhlinut Patrikin päivää eri puolilla maailmaa, ja viime vuonna tein sen Espanjassa. Sattuneesta syystä tulen muistamaan senkin luultavasti aika pitkään. Viime vuonna Patrikin päivä oli torstai, mutta Fuengirolassa, jossa asuin, ei sitä minun tietääkseni silloin missään juhlittu.  Mutta joku paikallinen Irlantilaisten yhdistys ilmoitti pitävänsä Patrikin päivän juhlat parin päivän päästä eli lauantaina Marbellassa.  No sinnehän oli mentävä, ja lähdin bussilla heti puolenpäivän jälkeen.  

Mutta olin ollut liian innokas, järjestäjät olivat vasta tuomassa tavaroitaan ja rekvisiittaansa paikalle. 

Siksi menin erään kadunvarren tapasravintolan ulkoterassille istumaan ja odottelemaan ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä.  Tilasi oluen ja pari tapasta. Kun olin syönyt tilaamani tapakset, niin tarjoilija toi yhden ylimääräisen, ilmaisen tapaksen pöytääni.  Ensin en ajatellut edes koskea siihen, koska se oli jotain tummaa espanjalaista makkaraa, enkä minä oikein pidä niistä.  Mutta sitten kai ahneus voitti ja otin oluen painikkeeksi sen suuhuni, ja se oli varmaan jo muutama päivä sitten tehty tai muuten kiinteästä makkarasta leikattu, sillä se oli niin sitkeää, että en meinannut saada sitä purtua kunnolla, sitten vaan kuului pieni niksaus, tai kilahdus yhdestä hampaastani.  En heti edes tajunnut mitä oli tapahtunut, mutta muutamassa sekunnissa asia valkeni minulle kaikessa karmeudessaan.  Olin aivan jo unohtanut, että pari kuukautta aikaisemmin olin Los Bolichesissa suomalisen hammaslääkärini ScanDentalin Marjan luona laitattanut uuden nastahampaan yläleuan oikeapuolisen puolikkaan etuhampaan tilalle.  Marja silloin kyllä sanoi, ettei sitä saanut oikein kunnolla kiinni ja kehotti olemaan varovainen.  Mutta olin unohtanut sen varoituksen jo aikoja sitten, koska mitään ongelmia ei ollut ilmennyt.  Ja se hammas maksoikin vielä 500 euroa! 

Ja nyt oli vielä viikonloppu, ja pääsisin Marjan vastaanotolle aikaisintaan maanantaina.  Että pitikin sattua tietysti näin viikonloppuna.  Miten sitä menisi juhlimaankaan tänään ilman etuhammasta!

Mutta ei tässä kaikki, olin autuaan tietämätön, että tämä oli vasta alkusoittoa kaikille tähän hampaaseen liittyville vastoinkäymisille.  Tosin tämän hampaan kanssa minulla oli vastoinkäymisiä jo aiemminkin, mutta kerron niistä toisella kertaa.

Kuvittelin siis pääseväni Marjan käsittelyyn maanantaina, mutta kun soitin vastaan otolle maanantai aamuna, niin apulainen kertoi, että Marja oli lähtenyt sunnuntaina Suomeen ja tulee takaisin vasta viikon päästä ensi maanantaina.  

No voihan perkules, että tämäkin vielä piti sattua!  Oikea Murphyn mukainen kuvio, kun joku menee pieleen, niin se sitten menee todella Mr Murphyn lain mukaan kunnolla pieleen. Että pitäis olla koko viikko ilman etuhammasta?  Yritin soitella muille hammaslääkäreille, mutta olisin saanut aikoja vasta torstaina tai perjantaina, niin ajattelin, että taidan sittenkin odotella hampaattomana Marjaa, sillä olin käynyt hänen luonaan jo pari vuotta ja luotin häneen ja hän tunsi minut.

Mutta varsinainen jymy yllätys tuli kuitenkin sitten kun Marja pääsi hampaaseen käsiksi.  Yrittäessäni saada urakkaa siitä ilmaisesta sitkeästä tapaksen makkarasta, oli hampaantynkä murtunut siitä nastahampaan alta niin, että siihen ei enää kestävää nastahammasta saa.  Marja kertoi, että ainoa keino saada siitä kestävä on silta, jolloin toinenkin etuhammas katkaistaan ja silta kiinnitetään siihen katkenneen hampaan toiseen viereiseen hampaaseen.  Ja se maksaa, vähintään noin 1500 euroa!  Kyllä Mr Murphy taas nauraa, kun olin tähän asti harmitellut, että ilmainen tapas tuli kalliiksi, luulin, että se olisi ollut se 500, jonka edellinenkin hammas maksoi, mutta että 1500!

Mutta kun olin Suomessa hammaslääkärin tarkastuksessa myöhemmin, niin kuulin, että se silta olisi voinut täällä maksaa 3000!  Eli jos olisin pessimisti, niin ajattelisin, että joka tapauksessa suuri vahinko, olen menettänyt 1500, mutta kun olen optimisti, niin ajattelen, että se olisi voinut aivan hyvin murtua koska vain täällä Suomessa ja olisin menettänyt 3000, eli itse asiassa olen siis voittanut 1500 euroa!  Eli kiitos, Pyhä Patrick!

Tänään sain kännykkääni viruksen.  Jostain sähköpostista se tuli, taisi olla sellainen, joka väitti, että olen voittanut puolen vuoden bensat Shellistä.  Arvasin kyllä, että se ei voi olla totta, mutta ajattelin vain vilkaista miten he asian selittävät.  Mutta ei kannata näköjään sitäkään tehdä, vaan poistaa heti. Nimittäin sain sellaisen surisevan viruksen, ja sivulta ei päässyt pois millään,  Ja kun käynnistin puhelimen uudelleen niin se häipyi vähäksi aikaa, mutta tuli sitten taas uudestaan. Lopulta kun latasin My Knoxin  appsin Samsungiini, niin se häipyi.

     

Painting

Today we started to renovate and make the gites ready for new renters.  There were a few places in each apartment that needed some painting, so that was my job today.  And five hours went quickly.
Here are some photos that show how it looks inside these holiday apartments

First week in Cantau

Time flies, one week behind here in this old French farm.
I have been cleaning the pool, painting, weeding, repairing gutters and walking the dog.
Each day I`ve had three meals, breakfast, lunch and diner.  Rosemary have prepaired very good and tasting food.  Lots of texmex, that I like, enchiladas, fajitas,guacamole and so on.
Here is a photo of the livingroom, downstairs of the mainbuilding.

This morning was quite foggy, and it lasted till noon, and first after 2pm came sun. It was the same yesterday, but now the weathermen have promised some more sun in the near future. In this photo are the holiday apartments and some fog can be seen behind.

By the way the old fireplace downstairs is very big, more than 3 meters wide, and a new iron made fireplace is inside the old. There is no heating in the house, and in the evening it feels a bit cool,that´s why we have had a fire in the fireplace every evening.

VIVE LA FRANCE !

I wanted some change in my life, so I started to consider of having a some kind of job.  That´s why last week I flew to Lapland, to Levi, to see if I could find there something. I could, but not before summer.  Then I got an invitation from France to come to an old farmhouse to help in gardening, repair and swimming pool maintenance.
I decided to accept that offer, it is not every day you get an invitation like that! The only problem was that the house was in the middle of countryside, no bus or train nearby.  That´s why I had to drive there by car. AND SO I DID. I forgot to put the meter on in my car, but I guess I drove between two or three thousand kilometers in five days.

First of March I changed summer tires to my car and Friday the 3rd of March I drove to Turku and while waiting to get into Viking Grace I had the first problem, My cars drivers side window was suddenly stuck, so that it had stopped half way and did not move up or down. How could I drive to France with window open?  I asked two young guys, who were waiting in the same line in front of their car to come and try to pull the window  up. They tried, but the window did not move.  I started to be a little worried, but I kept on pushing the window switcher, and suddenly it moved and went up.  Since then have I not touched it, because I`m afraid it would get stuck again.  Happy about the window I drove my old Audi to the ship and sailed to Sweden.
In Stockholm next morning at 6.30 I started driving to the south.  There were still some snow in the Stockholm area, so I was a little worried, but fortunately there was not snow or ice on the roads, only water, roads were black, but not dry. When I passed the big lake of Vettern and Jönköping there were not anymore any snow to be seen. I arrived in Helsingborg after about 6 hours drive at about one o`clock local time. I had reserved a room in Nyckelbo vandrarhemmet, because it was only 44€.

 The next morning I tried to catch the 6.00AM ferry to Denmark, but I got lost and had to use the gps in my phone to find out the right way to the ferry. So I had to wait for the next ferry at 6.30. It took only about half an hour for the ferry to sail over to Helsingör.  When I bought the ferry  ticket, I bought same time a ticket for Stora Belten, a long bridge on the way to Germany, they were together about 800 Swedish crowns. It was beautiful to drive in Denmark, the roads were in excellent condition and it was really a joy to drive there and listen to good music from the radio. I took the fuel tank full before the German border and the price was about the same as in Finland. After about 6 hours I arrived in Germany and found in the internet a Hotel Engel in the northern outskirts of Hamburg for 81€ with the breakfast, the best breakfast on this trip.

The next morning was Monday morning, and near the hotel was Audi Hamburg, and I tried to get a reserve part to my old car, but they did not had it, maybe next day, so I just continued my journey.
One of my Facebook friends live in Luxembourg, so I decided to drive that way.  There were lots of road works in the autobana and it kept on raining almost the whole day.  I started from Hamburg quite late, about 9.30 and I arrived in Luxembourg at just the rush hour of about four.  I realized soon that it was a mistake to come to the city center at this hour.  I tried to find my friends telephone number from the Facebook, but she did not have it there. So when it started to be dark at six, I thought that I have to find a hotel, and preferable out of town, near the highway to Lyon.  I found one with the help of my phone, so I started driving there, but before I got there I was lost a couple of times.  But finally I arrived to Ibis Luxembourg. It was not a good choice, expensive and the quality was not good.

The next morning I started early a long journey to the South of France. I passed Nancy and Dijon and all the time after short intervals there were works on the road A31 and the other line was closed.  And it was also raining almost all the time, the water was like a fog and you did dot see very far when you were passing the trucks at 140 km/h and there were big trucks all the time, just when you had passed one rhere were many new ones in front of you.  I had to go to a some restaurant toilet for a pee after about 3-4 hour intervals, because I have a chronic prostate inflammation. There are many toll roads in France and I think it was in Dijon I started to drive the first one.  You just push a button and take a ticket from the machine and you get the access to the road. You have to keep the ticket on hand, for at the end of the toll road you need it to be able to pay and get out of the restricted area. It was about 30€ I had to pay for Dijon-Lyon. In Lyon I was lost again, I tried to avoid going to  Lyon and tried to go directly to  A89 that goes to Bordeaux, but soon I noticed that I was in Lyon, and only with the help of my phone`s gps I found the right way to the Bordeaux road, which was also a toll road.         If you see a sign  that starts with "Aire" in French, it means that you can drive there to rest or tank your car or tank yourself in a restaurant ( and use the toilet). The use of the toilet was usually free, but I remember that somewhere in Germany they charged 50 or 70 cents, in one place even one euro. So it is good to have some coins in your pocket.  In Brive-la-Gaillarde I turned to the south towards Toulouse and left the  A89 after paying about 15€.  The new road was again a toll road. Then I noticed that it will be dark soon and I realized that I cannot drive to my destination before that, and as I hate driving at night and as I had been driving today already almost 12 hours, I let the google in my phone to find a hotel.  So I ended in B&B Hotel Montauban, in a town that had the same name. Very nice hotel with lots of parking places.  And they had number locks in all the rooms and with your number you could also open the hotel`s main door in the night. The room was only 57,80€ with a good breakfast.  And I have to say that I am amazed by the performance of my 25 year old Audi, it was going like an angel, so smooth at 130-140 km/h like a new. I think that for a many man a good car is as important as a good horse used to be a century ago for a cowboy or a cavallero!

The next morning I decided to rest a little and I started first at noon to drive the small country roads to my destination (not destiny, but who knows). Because it happened to be an International Women`s Day I bought an orchid to my hostess, Rosemary.

Rosemary, who has an American, British and Swiss passport, had a Finnish maid, Heidi, whom she liked very much, but Heidi moved to London just one day before I arrived, I think I have to thank her for the reason Rosemary chose me to her gardener.
She owns this old French farmhouse property from 1750 called CANTAU.  The area of the property is 2 hectares and consists of main building, one separate old building and 3 new holiday villas, in French called "gites".  She rents the separate house and the gites on weekly, monthly and yearly base. The gites are different, the first has 3 bedrooms, 2 toilets, the second has 2 bedrooms, 2 toilets, and the third just one of each. The region is Occitanie, departement Gers, arrondissement Condom and canton Grand-Bas-Armagnac.  The nearest big city is Bordeaux, nearest town Nogaro (population about 3000) and nearest village Estang (pop. about 600), which is only a few kilometers away.         There are lots of wine and armagnac houses and chateaus in this region!  And it was once a part of the historical province of Gascogne and the home of D`Artagnan, the hero of Alexander Dumas Three Musketeers.
If you are interested to rent a "gite" here, please, contact me by Messenger, e-mail or phone!

PS. Rosemary is going to sell this property during next year. Her children live in Houston, Texas and New York, and her brother in Miami, where she wants to move. So if you are interested, come and have a look!

Gone with the wind

 Years seem to run away at an accelerating speed when you are older.  It is more than 2 years since I wrote last time on this page.  What have I been doing these two years?  I have visited Cyprus, first time after 50 years, when I was there as a young man at the top of my career, as an Engineering Officer of the Finnish Contingent of the United Nations Peacekeeping Force in Cyprus.  Not much have changed in the old town of Nicosia.  There were cocktails in the Embassy of Finland in Nicosia and the Ambassador kept a speech in honor of us Cyprus veterans.
And last winter I stayed in Spain, a few kilometers south of Malaga, in the town of  Fuengirola.
In that town there are lots of people from the Nordic countries, Denmark, Finland, Norway and Sweden. There are local newspapers and radio station in Finnish language there, and many Finnish restaurants.
When I came back to Finland in April, there were no snow anymore in South Finland.  That`s why I flied to the north, to Lapland, where I stayed a couple of weeks in Levi area, skiing cross country and some downhill.
Of course I could have been able to ski also in Spain, there is snow in Sierra Nevada near Granada, but I have never been there, only on the beeches of Andalucia.  Maybe next time?

Last summer I kept on sailing with my small (22 feet) sailing boat, called Alma, with my good old friend Jan-Erik in the Gulf of Finland,  usually visiting the small islands near the town of Turku.

Now I found this helpx after two years, and there are so many places that seem worth visiting that I really don´t know yet what shall I do!