Eilen oli viimeinen kokonainen päiväni täällä. Kävin aamulla kaupassa Estangissa, ne ovat siellä auki sunnuntaisin 9-12, mutta esimerkiksi leipurille, boulangerille, on mentävä ennen 11, sillä muuten patongit saattavat olla jo loppu.
Kun lauantaina kävimme Olivierin luona ostin häneltä yhden pullon hänen omaa armagnacia, se oli sitä tavallista ruskeaa konjakin näköistä ja makuista, mutta sain silloin maistaa myös hänen vaaleaa armagnaciaan, siis veden väristä ja vähän vodkan makuista. Ja itse asiassa pidin enemmän sen mausta. Ja mieleeni tuli, että voisin ostaa sitä muutaman pullon tuliaisiksi Suomeen. Niinpä Rosemary soitti Olivierille ja tämä pyysi meitä tulemaan sinne iltapäivällä. Niin teimme, ja menimme yhdessä Olivierin tislaamoon, jossa hän pyysi minua nostamaan vaalean armagnac kanisterin vähän korkeammalle tuolin päälle ja Rosemary toi muutaman tyhjän pullon. Avasin kanisterin ja Olivier otti käteensä noin metrin pituisen muoviletkun, jonka toisen pään hän laittoi ylhäällä tuolin päällä olevaan kanisteriin, sitten hän imaisi letkun toisesta päästä ja pani sen alhaalla lattialla olevaan pulloon, ja tällä lappo-systeemillä pullot täyttyivät hitaasti, mutta varmasti. Korkit vaan päälle ja näin sain kotiin viemisesksi muutaman kreivillisen omakätisesti täytettyä armagnac pulloa. Ja tämä onkin aika tuhtia tavaraa, sillä se ruskea on 42%, mutta tämä vaalea peräti 63 prosenttista. Olivier varoittikin minua, että muista pitää nämä pullot pystyssä, sillä lämpölaajeneminen voi laukaista niiden korkit auki.
Illalla tuli myös uusi renki taloon, englantilainen Paul. Hän on nuori, noin nelikymppinen vanttera kaveri. Ja voidaan kai sanoa, että tuli uusi mies kehään, sillä hän on harrastanut aikaisemmin nyrkkeilyä. Paul tuli Brittany Ferriesin autolautalla Portsmouthista Espanjan Bilbaoon. Matka on suunnilleen sama, kuin Helsingistä Travemundeen, ja hintakin on Finnlinesilla ja tällä brittiyhtiöllä samaa luokkaa, vaihdellen sesongin mukaan 300€:n ja 750€:n välillä.
Bilbaosta tänne on noin kolmen tunnin ajomatka, mutta Paulilla oli jotain vaikeuksia autonsa kanssa ja siksi se hänellä kesti nyt vähän pitempään.
Kaikella on aikansa, niinpä minunkin on aika jättää jäähyväiset kreiville ja Rosemarylle ja uudelle rengille, ja tehdä niinkuin sarjakuvasankari Yksinäinen Ratsastaja, joka hyppäsi uskollisen ratsunsa selkään ja lähti kohti uusia seikkailuja. Niinpä hyppään vanhan Audini rattiin ja lähden kohti uusia seikkailuja!
Kun lauantaina kävimme Olivierin luona ostin häneltä yhden pullon hänen omaa armagnacia, se oli sitä tavallista ruskeaa konjakin näköistä ja makuista, mutta sain silloin maistaa myös hänen vaaleaa armagnaciaan, siis veden väristä ja vähän vodkan makuista. Ja itse asiassa pidin enemmän sen mausta. Ja mieleeni tuli, että voisin ostaa sitä muutaman pullon tuliaisiksi Suomeen. Niinpä Rosemary soitti Olivierille ja tämä pyysi meitä tulemaan sinne iltapäivällä. Niin teimme, ja menimme yhdessä Olivierin tislaamoon, jossa hän pyysi minua nostamaan vaalean armagnac kanisterin vähän korkeammalle tuolin päälle ja Rosemary toi muutaman tyhjän pullon. Avasin kanisterin ja Olivier otti käteensä noin metrin pituisen muoviletkun, jonka toisen pään hän laittoi ylhäällä tuolin päällä olevaan kanisteriin, sitten hän imaisi letkun toisesta päästä ja pani sen alhaalla lattialla olevaan pulloon, ja tällä lappo-systeemillä pullot täyttyivät hitaasti, mutta varmasti. Korkit vaan päälle ja näin sain kotiin viemisesksi muutaman kreivillisen omakätisesti täytettyä armagnac pulloa. Ja tämä onkin aika tuhtia tavaraa, sillä se ruskea on 42%, mutta tämä vaalea peräti 63 prosenttista. Olivier varoittikin minua, että muista pitää nämä pullot pystyssä, sillä lämpölaajeneminen voi laukaista niiden korkit auki.
Illalla tuli myös uusi renki taloon, englantilainen Paul. Hän on nuori, noin nelikymppinen vanttera kaveri. Ja voidaan kai sanoa, että tuli uusi mies kehään, sillä hän on harrastanut aikaisemmin nyrkkeilyä. Paul tuli Brittany Ferriesin autolautalla Portsmouthista Espanjan Bilbaoon. Matka on suunnilleen sama, kuin Helsingistä Travemundeen, ja hintakin on Finnlinesilla ja tällä brittiyhtiöllä samaa luokkaa, vaihdellen sesongin mukaan 300€:n ja 750€:n välillä.
Bilbaosta tänne on noin kolmen tunnin ajomatka, mutta Paulilla oli jotain vaikeuksia autonsa kanssa ja siksi se hänellä kesti nyt vähän pitempään.
Kaikella on aikansa, niinpä minunkin on aika jättää jäähyväiset kreiville ja Rosemarylle ja uudelle rengille, ja tehdä niinkuin sarjakuvasankari Yksinäinen Ratsastaja, joka hyppäsi uskollisen ratsunsa selkään ja lähti kohti uusia seikkailuja. Niinpä hyppään vanhan Audini rattiin ja lähden kohti uusia seikkailuja!
No comments:
Post a Comment