Heräsin tänään aikaisin, kello taisi olla viisi paikallista aikaa eli kuusi Suomessa, mutta en noussut heti ylös vaan mietin syntyjä syviä, ainakin tunnin. Tätä ihmislapsen eloa täällä murheen laaksossa välillä ja toisinaan taas onnen autuudessa. Mietin onko Jumalaa, onko eläimillä sielua ja sen sellaista.
Nousin ylös kuudelta ja menin suihkuun. Sitten alakertaan keittiöön aamiaiselle. Kuulin vähän ennen auton ääntä ja arvasin, että Rosemary tuli vasta nyt kotiin. Eilen illalla hänen poikaystävänsä Eric oli hakenut hänet illalliselle ja se oli näköjään venynyt. Meillä ei siis Rosemaryn kanssa ole muuta suhdetta kuin työ, tai voidaan ehkä sanoa, että meille on työn ohella kehittynyt pikkuhiljaa sellainen reilu ystävyyssuhde. Emmekä ole enää kahden täällä, vaan eilen tuli nuori ranskalainen pariskunta asumaan yhteen uuteen loma-asuntoon ja tänään tuli englantilainen Roger ja itävaltalainen vaimonsa Irmgard asumaan vanhaan erilliseen taloon.
Lähdimme vähän ennen puolta päivää Rosemaryn kanssa Estangin kylään katsomaan retroauto tapahtumaa, jossa olikin muutama vanha helmi näytillä.
Tapasimme siellä Rosemaryn hyvän ystävän, kreivi Olivierin. Hän on kuuluisaa ranskalaista aatelis-sukua, jonka juuret juontavat 1100 luvulle. Ja hänen isosetänsä oli naimisissa kuuluisan italialaisen Borgian sukuun kuuluvan prinsessan kanssa. Hän oli oikein sympaattinen, vähän nukkavieru, köyhtynyt ja sairaalloinen, mutta hänellä on jonkinlainen linna tässä lähellä, Chateau Monbel. Olivier on viininviljelijä, joka jalostaa tuotteensa armagnaciksi. Hän kertoi, että hänen isoin asiakkaansa on Viking Line, hän myy heille noin 800 pulloa armagnacia vuodessa. Hän on käynyt Suomessakin vuosia sitten ja ollut Vikingin silloisen toimitusjohtajan Nils Eklundin vieraana.
Lounastimme yhdessä läheisessä pikkukaupungissa, Barbotan-les-Thermesissä.
Sitten ajoimme "kotiin".
Nousin ylös kuudelta ja menin suihkuun. Sitten alakertaan keittiöön aamiaiselle. Kuulin vähän ennen auton ääntä ja arvasin, että Rosemary tuli vasta nyt kotiin. Eilen illalla hänen poikaystävänsä Eric oli hakenut hänet illalliselle ja se oli näköjään venynyt. Meillä ei siis Rosemaryn kanssa ole muuta suhdetta kuin työ, tai voidaan ehkä sanoa, että meille on työn ohella kehittynyt pikkuhiljaa sellainen reilu ystävyyssuhde. Emmekä ole enää kahden täällä, vaan eilen tuli nuori ranskalainen pariskunta asumaan yhteen uuteen loma-asuntoon ja tänään tuli englantilainen Roger ja itävaltalainen vaimonsa Irmgard asumaan vanhaan erilliseen taloon.
Lähdimme vähän ennen puolta päivää Rosemaryn kanssa Estangin kylään katsomaan retroauto tapahtumaa, jossa olikin muutama vanha helmi näytillä.
Tapasimme siellä Rosemaryn hyvän ystävän, kreivi Olivierin. Hän on kuuluisaa ranskalaista aatelis-sukua, jonka juuret juontavat 1100 luvulle. Ja hänen isosetänsä oli naimisissa kuuluisan italialaisen Borgian sukuun kuuluvan prinsessan kanssa. Hän oli oikein sympaattinen, vähän nukkavieru, köyhtynyt ja sairaalloinen, mutta hänellä on jonkinlainen linna tässä lähellä, Chateau Monbel. Olivier on viininviljelijä, joka jalostaa tuotteensa armagnaciksi. Hän kertoi, että hänen isoin asiakkaansa on Viking Line, hän myy heille noin 800 pulloa armagnacia vuodessa. Hän on käynyt Suomessakin vuosia sitten ja ollut Vikingin silloisen toimitusjohtajan Nils Eklundin vieraana.
Lounastimme yhdessä läheisessä pikkukaupungissa, Barbotan-les-Thermesissä.
Sitten ajoimme "kotiin".
Kyllä noilla ajelisi mielellään😎
ReplyDeleteHe's gone now
ReplyDelete