Olin maanantain ja tiistain välisen yön Aix-en-Provencessa majoittuneena Auberge de Jeunesse Jas de Bouffanissa, joka on siis nuorisomajatalo, mutta niissä on aina muutamia vanhempiakin. Se oli halvin majapaikka siinä kaupungissa, 28 euroa. Siihen hintaan meitä oli neljä samassa huoneessa, pari ranskalaista ja yksi kaveri Nigeriasta ja minä. Yöllä kävin kahden aikaan kusella, ja heti sen jälkeen nigerialainen keräsi lakanansa ja peittonsa ja siirtyi käytävän sohvalle jatkamaan uniaan. Olen melko varma, että se muutto johtui minun kuorsauksestani. Aamiaisella oli valtava nuorisojoukko, varmaan pari bussilastillista. Istuin opettajien pöytään ja söin hyvän jugurtti ja tee aamiaisen.
Puhelimeni GPSn avulla löysin oikean tien ja lähdin heti aamulla ajamaan kohti Saint-Tropezia. Olisin päässyt nopeammin maksullista tietä pitkin, mutta kun ei ollut kiirettä ajoin tavallista tietä pitkin, joka aina välillä meni jonkun kaupungin keskustan läpi ja vain silloin oli pientä ruuhkaa.
Tulin Saint-Tropeziin puolen päivän aikoihin, ja ajoin autolla aivan perille, keskustaan ja satamaan asti. Sinne oli menossa paljon autoja ja ruuhka oli sen mukainen. Kaupungin keskusta on kuin iso sumppu, jonne on vaikea päästä ja yhtä vaikea päästä sieltä pois. Halusin kuitenkin nähdä kaupungin keskustan ja siksi ajoin sinne. Lopulta jätin auton valtavalle parkkipaikalle, jossa oli varmaan tuhansia autoja. Kun lähdin pois, en meinannut löytää autoani sieltä, eli jos en olisi pannut tarkasti merkille mihin pysäköin, olisin saanut etsiä sitä pitkään.
Satamassa oli upeita, kalliita aluksia, paikallista kuvataidetta myytävänä ja tietysti paljon ravintoloita. Kansaa eli turisteja oli liikkeellä tungokseksi asti. Ja hinnat olivat myös turistihintoja,
En oikein tykännyt siitä markkinatouhusta, vaan lähdin ajamaan rantaa pitkin takaisin tulosuuntaan noin 10 km, sillä muistin, että siinä oli kivan tuntuinen ja vähän rauhallisempi pikkukaupunki, ja niin löysin Sainte-Maximen.
Mutta hotellin löytäminen sielläkin vei kyllä aikansa, lopulta löysin ihan rannan tuntumasta tämän Le Petit Princen eli Pikku Prinssin. Vaihdoin shortsit jalkaan, kävin ostamassa rantakengät ja lähdin rannalle uimaan, sillä hotellia etsiessä meinasi tulla hiki, kun täällä oli varmaan 25 astetta ja aurinko helotti siniseltä taivaalta koko päivän.
Puhelimeni GPSn avulla löysin oikean tien ja lähdin heti aamulla ajamaan kohti Saint-Tropezia. Olisin päässyt nopeammin maksullista tietä pitkin, mutta kun ei ollut kiirettä ajoin tavallista tietä pitkin, joka aina välillä meni jonkun kaupungin keskustan läpi ja vain silloin oli pientä ruuhkaa.
Tulin Saint-Tropeziin puolen päivän aikoihin, ja ajoin autolla aivan perille, keskustaan ja satamaan asti. Sinne oli menossa paljon autoja ja ruuhka oli sen mukainen. Kaupungin keskusta on kuin iso sumppu, jonne on vaikea päästä ja yhtä vaikea päästä sieltä pois. Halusin kuitenkin nähdä kaupungin keskustan ja siksi ajoin sinne. Lopulta jätin auton valtavalle parkkipaikalle, jossa oli varmaan tuhansia autoja. Kun lähdin pois, en meinannut löytää autoani sieltä, eli jos en olisi pannut tarkasti merkille mihin pysäköin, olisin saanut etsiä sitä pitkään.
Satamassa oli upeita, kalliita aluksia, paikallista kuvataidetta myytävänä ja tietysti paljon ravintoloita. Kansaa eli turisteja oli liikkeellä tungokseksi asti. Ja hinnat olivat myös turistihintoja,
En oikein tykännyt siitä markkinatouhusta, vaan lähdin ajamaan rantaa pitkin takaisin tulosuuntaan noin 10 km, sillä muistin, että siinä oli kivan tuntuinen ja vähän rauhallisempi pikkukaupunki, ja niin löysin Sainte-Maximen.
Mutta hotellin löytäminen sielläkin vei kyllä aikansa, lopulta löysin ihan rannan tuntumasta tämän Le Petit Princen eli Pikku Prinssin. Vaihdoin shortsit jalkaan, kävin ostamassa rantakengät ja lähdin rannalle uimaan, sillä hotellia etsiessä meinasi tulla hiki, kun täällä oli varmaan 25 astetta ja aurinko helotti siniseltä taivaalta koko päivän.

No comments:
Post a Comment