Perimmäisten kysymysten äärellä

heräsin tänään neljän jälkeen ja aloin jostain syystä ajatella oloani ja eloani.  yksinäisyyttä. ihminen on laumaeläin.  vaati voimia olla yksinäinen susi ja elää lauman ulkopuolella.  entiseen aikaan se vaati sekä fyysistä että henkistä voimaa olla yksin.  lauma antaa sekä fyysistä että henkistä turvaa.
tietysti yksin olet vapaa, mutta vapaa mihin?  ihminen haluaa kuitenkin perimmiltään olla yhteydessä muihin ihmisiin ja etsii muiden hyväksyntää, kaipaa välillä silitystä kuin kissa tai koira. ja siinä vanhassa rallissa, että jos sais kerran reissullansa... siinäkin on vinha perä, sillä pelkkä toisen ihmisen halaus antaa voimaa, voimaa kestää yksinäisyyttä.                                                                               on tietysti hienoa ajella täällä rivieralla, ja nauttia auringosta, lämmöstä, hyvästä ruuasta ja viinistä, mutta lisäarvoa antaa se, että voi kertoa jollekin näistä tuntemuksistaan.   matkakumppani olisi tietysti paras, voisi heti kertoa ajatuksensa ja saada palautetta, mutta facebook kaveritkin auttavat.