Suomessa

Sukulan tilan ympäristön maisemat olivat upeita, kumpuilevaa maastoa ja viiniköynnösrivistöjä ja siellä täällä kaukana pieniä kyliä.  En viihtynyt siellä kuitenkaan kauaa yksin, vaan lähdin lauantaina puolen päivän aikaan ajamaan kohti pohjoista, tarkoituksena ehtiä illaksi Comoon, mutta eksyin Milanon lähellä ja päätin jäädä sinne yöksi hotelli San Franciscoon.
Sunnuntai aamuna jatkoin matkaa Luganon kautta Svetsin mahtaviin vuoristomaisemiin.                San Bernardinon solan kohdalla olivat korkeat vuorten huiput vielä valkeana lumesta.  Pieni pätkä Itavallan puolella, hetki Lichtensteinissa ja sitten tulinkin jo Saksanmaalle, Baijeriin.  Kun olin illalla lähellä Nurnbergiä, niin otin huoneen sieltä hotelli Ramadasta.  Se oli hyvä hotelli ja hinnatkin viikonloppuisin suht kohtuullisia.
Maanantai aamuna lähdin ajamaan kohti Puolan rajaa, mutta kännykkäni, jonka avulla ajattelin oikaista, johdatti minut aivan harhaan.  Lopulta löysin oikealle tielle, mutta siellä oli ruuhkaa, ja kun seuraavalla levähdyspaikalla katselin karttaa ja huomasin kuinka pitkä ajomatka olisi edessä, niin muutin mieleni ja käännyin kohti Hampuria ja Travemundea.  Olin alunperin ajatellut säästää ja ajaa Puolan ja Balttian läpi, mutta nyt ei ajo enää maistunut.  Olin jo lähellä Dresdeniä, kun käännyin, enkä arvannut, että sieltä olisi noin 500 km Travemundeenkin.  Tunti toisen jälkeen yksitoikkoista moottoritietä kohti Hampuria, mutta jaksoin hyvin, koska tiesin, että kohta se olisi ohi.  Sitten tuli pimeä ja kännykän akku oli loppu.  Siksi ajoin ensin Lyypekin tietä väärään suuntaan, onneksi pääsin kääntymään aika pian.  Sitten ajoin yöllä pimeässä Travemunden risteyksen ohi, mutta lopulta löysin perille autolauttasatamaan ja sain lipun Suomeen Finnlinesin Finnmaidiin, joka lähti tiistai aamuna kello 03.00 kohti Suomea.
Sen pituinen se, siis renkiretkeni Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Luxenburgin kautta Ranskaan ja paluumatkani Italian, Itävallan, Sveitsin, Lichtensteinin ja Saksan kautta Suomeen takaisin.
Ajoin retkelläni kaikkiaan lähes 8000 km, tarkalleen ottaen 7818 km.

Azienda Agricola Sukula

Kävin eilen tällä suomalaisella viinitilalla ja tapasin Jyrki ja Riikka Sukulan, sekä Jyrkin isän, joka oli myös siellä käymässä.
Ostin Jyrkiltä pari pulloa Baroloa ja juttelimme Jyrkin isän kanssa pitkään Tuusulasta.
Tietokoneeni meni valitettavasti tänään rikki. Olen sillä kirjoitellut tätä blogia.
Aikaisemmin jo kameraani tuli joku vika, sen vuoksi en tänne enää tämän jälkeen paljon kirjoittele, sillä tämä kännykällä kirjoittaminen on sen verran vaikeaa.
Joka tapauksessa lähdin eilen illalla ajamaan kohti Comia, mutta eksyin Milanossa ja jäin tänne yöksi. Nyt lähden kohta aamiaisen jälkeen pohjoista kohti.

Sierralunga d'Alba

Lähdin eilen aamulla Nizzasta ja tarkoituksenani oli mennä Monacoon ja Monte Carloon, mutta niin ei käynytkään, vaan ajoin koko päivän ja päädyin illalla Italiaan ja tähän pieneen kylään.
Kaikki alkoi huonosti eilen aamulla, kun lähdin hotellin parkkipaikalta, jouduin heti perjantai aamun ruuhkaan.  Edessä oli pitkä jono autoja, ja jono liikkui hitaasti.  Siksi ajattelin, että olenpa fiksu ja kierrän tämän jonon ja kurvasin vasemmalle sivukadulle, mutta jouduin ojasta allikkoon, tällä kadulla oli vielä pitempi jono, eikä se liikkunut senkään vertaa.  Ja takanani oli jo monta autoa, yhtään sivukatua ei ollut, oli vaan pakko olla jonossa noin puoli tuntia, ennenkuin pääsin edes liikkeelle.
Pikkuhiljaa ruuhka vähän helpotti ja pääsin Nizzan keskustaan.  Sieltä ajattelin ajaa rantatietä kohti Monacoa ja Monte Carloa, mutta en ollut ajanut kuin varttitunnin, kun yhdessä kisteyksessä oli monta poliisiautoa ja yksi poliisi puhutteli kaikkia, jotka yrittivät jatkaa rantatietä Monacoon.  Hän puhui jopa englantia ja sanoi, että rantatie on suljettu, tästä ei pääse Monacoon.

Lähdin takaisinpäin, kuten muutkin, mutta eksyin.  lopulta löysin toisen tien, jota pitkin lähdin ajamaan.  Mutta hetken kuluttua jouduin taas jonoon ja se oli ylämäessä, joten joka kerta kun jono vähän liikkui, oli tehtävä mäkilähtö.  Tie oli kapea, kääntymään ei päässyt ja edessä ja takana oli autoja niin kauas kuin näki.  Ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.  Onneksi autoni ilmastointi toimi, vaikka olin luullut, että se on rikki. Ei auttanut muu kuin olla jonossa melkein pari tuntia, enenkuin pääsi jatkamaan matkaa.  Siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt ruuhkiin, että ajattelin, että sinne Monacon ruuhkiin en ainakaan tänään enää lähde.  Siksi päätin lähteä ajamaan suoraan Italiaan.
Ajelin rantatietä, Italian Rivieraa, ja komeita maisemia siellä kyllä riitti.

Perimmäisten kysymysten äärellä

heräsin tänään neljän jälkeen ja aloin jostain syystä ajatella oloani ja eloani.  yksinäisyyttä. ihminen on laumaeläin.  vaati voimia olla yksinäinen susi ja elää lauman ulkopuolella.  entiseen aikaan se vaati sekä fyysistä että henkistä voimaa olla yksin.  lauma antaa sekä fyysistä että henkistä turvaa.
tietysti yksin olet vapaa, mutta vapaa mihin?  ihminen haluaa kuitenkin perimmiltään olla yhteydessä muihin ihmisiin ja etsii muiden hyväksyntää, kaipaa välillä silitystä kuin kissa tai koira. ja siinä vanhassa rallissa, että jos sais kerran reissullansa... siinäkin on vinha perä, sillä pelkkä toisen ihmisen halaus antaa voimaa, voimaa kestää yksinäisyyttä.                                                                               on tietysti hienoa ajella täällä rivieralla, ja nauttia auringosta, lämmöstä, hyvästä ruuasta ja viinistä, mutta lisäarvoa antaa se, että voi kertoa jollekin näistä tuntemuksistaan.   matkakumppani olisi tietysti paras, voisi heti kertoa ajatuksensa ja saada palautetta, mutta facebook kaveritkin auttavat.

Nizza

Ensi vaikutelma on tärkeä.  Yllättävän tärkeä.   Kun tulin tänään ensi kertaa elämässäni Nizzaan, sain siitä vähän huonon vaikutelman.  Omasta syystäni kyllä.  Kävi nimittäin niin, että nyt kyllä löysin hotellin melko kivuttomasti, mutta kustannussyistä se ei ollut ihan keskustassa.  Hotellin tyttö sanoi, että ihan tuosta edestä menee bussi numero 9/10 keskustaan.  Menin siis lähimmälle pysäkille, ja kun  numero 9/10  tuli, niin hyppäsin siihen.  Puolen tunnin kuluttua aloin ihmetellä, kuinka paljon täällä oikein rakennetaan, melkein joka tie oli auki ja korjattavana, ja kun katsoin kännykän gpsää, niin huomasin, että olin hypännyt väärään suuntaan menevään bussiin.  Hotellin vastaanoton tyttö ei ollut vaivautunut painottamaan minulle bussin suuntaa. Istuin kuitenkin paikallani, sillä ajattelin, että jos se kuitenkin vielä kurvaa keskustaan.  Mutta ei kurvannut, vaan pikkuhiljaa bussi täyttyi muslimin ja arabin näköisestä väestä.  Olin lopulta ainoa valkoinen siellä.  Päätepysäkiltä vaan sitten takaisin ja kohti keskustaa. Mutta taas tein virheen, hyppäsin liian aikaisin pois bussista.  Ajattelin vähän katsella paikkoja ennen keskustaa, mutta aurinko porotti täydellä terällä, ja hiki alkoi nousta pintaan.   Ei muuta kuin uudelleen bussiin, joita onneksi kulki aika tiuhaan.
Kun vihdoin pääsin keskustaan, niin sehän oli ihan hieno, paljon kävelykatuja, ja ratikkakin näkyi kulkevan ja rannalla oli paljon auringon palvojia.
Kuvassa Massena aukion suihkulähteet, jotka suihkahtavat suoraan kadun pinnasta.

Antibes

Lähdin tänä aamuna Pikku Prinssistä aamiaisen jälkeen ja tarkoitukseni oli ajaa vain Cannesiin eli ranskaksi lausuttuna Känniin.  Parin tunnin ajon jälkeen näin rannnalla ihan kivannäköisen ravintolan ja kurvasin sen pihaan lounas mielessäni.  Mutta en muistanut, että Ranskassa, ja myös Espanjassa, on hyvin tarkat lounas ja päivällisajat, niiden ulkopuolella ei ruokaa saa.  Niin oli tälläkin kertaa, olisi pitänyt tunti odottaa.   Loppumatka meni ihan mukavasti ja tulin Cannesiin jo puolen päivän maissa.
Varasin matkalla kännykällä hotellin sieltä, mutta vaikka käytin kännykän gpssää en vaan löytänyt sitä.  Gps johdatti minut kaupungin keskustan parkkitaloon ja keskustan ruuhkiin.  Lähdin sitten omatoimisesti etsimään hotellia, mutta kaikki rantatien varrella olevat hienot hotellit maksoivat yli 200 yö, ja kun näin siellä rantatiellä hyvännäköisiä ravintoloita, joissa ihmiset söivät lounasta, niin eihän niiden lähellä ollut yhtään parkkipaikkaa.  Piti ajaa monta kilometriä ennenkuin sen varrelta löytyi  parkkipaikka.  Siksi päätin vain jatkaa matkaa rantatietä pitkin niin kauan kunnes löytäisin mukavan hotellin, jonka eteen voisi parkkeerata.
Rantatien varrella oli upeita paikkoja ja komeita taloja, ja silloin vasta tajusin, että tämähän on Rivieeraa.  Sitä hienoa seurua, jota pikkupoikana ihailin, kun katselin Eddie Constancen elokuvia 50-luvulla.
 Juan les Pins`in läheltä löysin yhden hotellin, jonka pihaan ajoin, mutta taas tulivat Ranskan tiukat työaikarajat vastaan, sillä ovessa oli lappu, että hotellin reception on suljettu aina klo 13-15. Menin kuitenkin syömään lounasta tien toiselle puolelle, ja kun tulin sieltä, niin ajattelin, että lähden sittenkin vielä jatkamaan matkaa.  Ja hetken päästä näin mukavan hiekkarannan ja siellä muutaman ihmisen ottamassa aurinkoa ja yhden uimassakin.  Ajoin syrjään sivukadulle ja menin uimaan, se virkisti ihanasti.
Lopulta Antibesin vanhan kaupungin lähellä näin kivan hotellin tien vasemmalla puolella, kellokin oli jo neljä, joten JOSSE oli näin tähtiin kirjoitettu, niin sen niminen tämä hotelli nyt kuitenkin on.

Sainte-Maxime

 Olin maanantain ja tiistain välisen  yön Aix-en-Provencessa majoittuneena Auberge de Jeunesse Jas de Bouffanissa, joka on siis nuorisomajatalo, mutta niissä on aina muutamia vanhempiakin.  Se oli halvin majapaikka siinä kaupungissa, 28 euroa.  Siihen hintaan meitä oli neljä samassa huoneessa, pari ranskalaista ja yksi kaveri Nigeriasta ja minä.  Yöllä kävin kahden aikaan kusella, ja heti sen jälkeen nigerialainen keräsi lakanansa ja peittonsa ja siirtyi käytävän sohvalle jatkamaan uniaan.  Olen melko varma, että se muutto johtui minun kuorsauksestani.  Aamiaisella oli valtava nuorisojoukko, varmaan pari bussilastillista. Istuin opettajien pöytään ja söin hyvän jugurtti ja tee aamiaisen.
Puhelimeni GPSn avulla löysin oikean tien ja lähdin heti aamulla ajamaan kohti Saint-Tropezia. Olisin päässyt nopeammin maksullista tietä pitkin, mutta kun ei ollut kiirettä ajoin tavallista tietä pitkin, joka aina välillä meni jonkun kaupungin keskustan läpi ja vain silloin oli pientä ruuhkaa.
Tulin Saint-Tropeziin puolen päivän aikoihin, ja ajoin autolla aivan perille, keskustaan ja satamaan asti.  Sinne oli menossa paljon autoja ja ruuhka oli sen mukainen.  Kaupungin keskusta on kuin iso sumppu, jonne on vaikea päästä ja yhtä vaikea päästä sieltä pois.  Halusin kuitenkin nähdä kaupungin keskustan ja siksi ajoin sinne.  Lopulta jätin auton valtavalle parkkipaikalle, jossa oli varmaan tuhansia autoja.  Kun lähdin pois, en meinannut löytää autoani sieltä, eli jos en olisi pannut tarkasti merkille mihin pysäköin, olisin saanut etsiä sitä pitkään.
Satamassa oli upeita, kalliita aluksia, paikallista kuvataidetta myytävänä ja tietysti paljon ravintoloita. Kansaa eli turisteja oli liikkeellä tungokseksi asti. Ja hinnat olivat myös turistihintoja,
En oikein tykännyt siitä markkinatouhusta, vaan lähdin ajamaan rantaa pitkin takaisin tulosuuntaan noin 10 km, sillä muistin, että siinä oli kivan tuntuinen ja vähän rauhallisempi pikkukaupunki, ja niin löysin Sainte-Maximen.
Mutta hotellin löytäminen sielläkin vei kyllä aikansa, lopulta löysin ihan rannan tuntumasta tämän Le Petit Princen eli Pikku Prinssin.  Vaihdoin shortsit jalkaan, kävin ostamassa rantakengät ja lähdin rannalle uimaan, sillä hotellia etsiessä meinasi tulla hiki, kun täällä oli varmaan 25 astetta ja aurinko helotti siniseltä taivaalta koko päivän.

Arles

Tämä on noin vuonna 90 AD rakennettu amfiteatteri, jossa nykyään ymmärtääkseni järjestetään jonkinlaisia härkätaisteluita muutaman kerran vuodessa.
Tulin tänne Arlesiin, koska Vincent van Gogh asui täällä muutaman vuoden noin sata vuotta sitten.
Vincent muutti tänne 1886 ja vuonna 1888 Arlesiin  tuli myös Paul Gauguin tapaamaan häntä, mutta muutaman hetken kuluttua he huomasivat, ettei yhteiselo oikein luonnukkkaan heille.

Tämä muistopatsas on hotellini kulmilla mutta en tiedä mitä se merkitsee.
Huomenna ajoin ajaa kohti Aix-en-Provincea.

Arkisin vieressä kulkee myös leveä joki, jonka nimi on Grande Rhone, eikä sillä ole ymmärtääkseni mitään tekemistä Reinin kanssa.

Montpellier

Läidin eilen aamupäivällä ajelemaan kohti Montpellieriä.  Linnuntietä sinne ei ollut kuin alle pari sataa kilometriä, ja aluksi ajoin tahallani pieniä sivuteitä. Söin lounaan pienessä viehättävässä Agden kaupungissa, leveän kanavan varrella.  Meinasin eksyä jo siellä, mutta löysin kuitenkin lopulta oikean tien kohti Montpelleriä, josta olin varannut tämän reissun halvimman huoneen Hotel F1 Montpellier Est, 24 euroa, ja yllätysyllätys siellä oli paras sänky tähän mennessä.  Vastaanotossa sen sijaan ei ollut ketään, kun tulin, vaan ulkona seinässä oli automaatti, johon varausnumeron syöttämällä ja kortilla maksamalla sai kuitin, jossa oli huoneen numero ja numero 216858, ja sillä numerolla pääsin sisään hotelliin ja huoneeseeni, sillä tässä hotellissa oli kaikissa ovissa numerolukot.
Illalla tapasin Pierren, vanhan ystävän 70-luvulta.  Hän oli silloin Suomessa Ranskan opettajana ja asuin lyhyen aikaa alivuokralaisena Munkkiniemen kämpässäni.  En ollut tuntea häntä, muistin hänet nuorena  ja hoikkana, nyt oli naamaan tullut pyöreyttä ja vartalo oli tukevoitunut.  Lähdimme ensin kaljalle lähikapakkaan ja sitten siirryimme kaupungin keskustaan, jonka hän tunsi hyvin, sillä hän oli asunut siellä parikymmentä vuotta.  Siellä käteeni sattui ylläolevassa kuvassa oleva paikallinen lehti, Midi Libre.  Huomioni kiinnittyi sen otsikkoon: "Vins espagnols: la colere deborde, des viticulteurs ont saccage les rayons de trois supermarches a Nimes." Eli vapaasti suomennettuna: espanjalaiset viinit, viha kuohuu yli, viininviljelijät ovat hajottaneet kolmen supermarketin viiniosastot Nimesin kaupungissa. Paikalliset viininviljelijät ovat siis huolissaan toimeentulostaan, kun kaupat ovat ottaneet täällä valikoimiinsa runsaasti halpoja espanjalaisia viinejä.  Täällä ollaan vähän kuumaverisempiä kuin Suomessa, vaikka onhan meilläkin järjestetty joskus traktorimarsseja.
Täällä oli eilen vielä ihana aurinkionen päivä, yli 20 astetta, mutta tänään on vähän sateista ja paljon kylmempää.  Päätin kuitenkin jäädä tänne vielä toiseksi päiväksi, kun Pierre lupasi tänään esitellä minulle Montpellierin keskustaa ja sen kävelykatuja.