NOVEMBER
in Kemiö, Finland

It looks like this in south Finland now.  The water from a small lake is going here with force to the sea.  It is almost like in the spring.  When I was kid we used to have snow this time of the year even in south Finland.  Nowadays there is snow this time only in mid, east and north Finland.

Autumn in Finland

Yesterday we took up my sailing boat for the winter.  I had bought the boat this summer from Stockholm, Sweden and sailed it then to Finland. I saw the bottom of the boat yesterday for the first time, because the boat was already floating in the sea when I saw it first time.
The name of the boat is ETHEL and as you can see it looks quite nice and fast.
I did not have time to sail very much with it this summer, but I am going to sail much more next summer around the coast of Finland. I could take then some people to sail with me as a "gast", a working visitor in a sailing boat.

Suomessa

Sukulan tilan ympäristön maisemat olivat upeita, kumpuilevaa maastoa ja viiniköynnösrivistöjä ja siellä täällä kaukana pieniä kyliä.  En viihtynyt siellä kuitenkaan kauaa yksin, vaan lähdin lauantaina puolen päivän aikaan ajamaan kohti pohjoista, tarkoituksena ehtiä illaksi Comoon, mutta eksyin Milanon lähellä ja päätin jäädä sinne yöksi hotelli San Franciscoon.
Sunnuntai aamuna jatkoin matkaa Luganon kautta Svetsin mahtaviin vuoristomaisemiin.                San Bernardinon solan kohdalla olivat korkeat vuorten huiput vielä valkeana lumesta.  Pieni pätkä Itavallan puolella, hetki Lichtensteinissa ja sitten tulinkin jo Saksanmaalle, Baijeriin.  Kun olin illalla lähellä Nurnbergiä, niin otin huoneen sieltä hotelli Ramadasta.  Se oli hyvä hotelli ja hinnatkin viikonloppuisin suht kohtuullisia.
Maanantai aamuna lähdin ajamaan kohti Puolan rajaa, mutta kännykkäni, jonka avulla ajattelin oikaista, johdatti minut aivan harhaan.  Lopulta löysin oikealle tielle, mutta siellä oli ruuhkaa, ja kun seuraavalla levähdyspaikalla katselin karttaa ja huomasin kuinka pitkä ajomatka olisi edessä, niin muutin mieleni ja käännyin kohti Hampuria ja Travemundea.  Olin alunperin ajatellut säästää ja ajaa Puolan ja Balttian läpi, mutta nyt ei ajo enää maistunut.  Olin jo lähellä Dresdeniä, kun käännyin, enkä arvannut, että sieltä olisi noin 500 km Travemundeenkin.  Tunti toisen jälkeen yksitoikkoista moottoritietä kohti Hampuria, mutta jaksoin hyvin, koska tiesin, että kohta se olisi ohi.  Sitten tuli pimeä ja kännykän akku oli loppu.  Siksi ajoin ensin Lyypekin tietä väärään suuntaan, onneksi pääsin kääntymään aika pian.  Sitten ajoin yöllä pimeässä Travemunden risteyksen ohi, mutta lopulta löysin perille autolauttasatamaan ja sain lipun Suomeen Finnlinesin Finnmaidiin, joka lähti tiistai aamuna kello 03.00 kohti Suomea.
Sen pituinen se, siis renkiretkeni Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Luxenburgin kautta Ranskaan ja paluumatkani Italian, Itävallan, Sveitsin, Lichtensteinin ja Saksan kautta Suomeen takaisin.
Ajoin retkelläni kaikkiaan lähes 8000 km, tarkalleen ottaen 7818 km.

Azienda Agricola Sukula

Kävin eilen tällä suomalaisella viinitilalla ja tapasin Jyrki ja Riikka Sukulan, sekä Jyrkin isän, joka oli myös siellä käymässä.
Ostin Jyrkiltä pari pulloa Baroloa ja juttelimme Jyrkin isän kanssa pitkään Tuusulasta.
Tietokoneeni meni valitettavasti tänään rikki. Olen sillä kirjoitellut tätä blogia.
Aikaisemmin jo kameraani tuli joku vika, sen vuoksi en tänne enää tämän jälkeen paljon kirjoittele, sillä tämä kännykällä kirjoittaminen on sen verran vaikeaa.
Joka tapauksessa lähdin eilen illalla ajamaan kohti Comia, mutta eksyin Milanossa ja jäin tänne yöksi. Nyt lähden kohta aamiaisen jälkeen pohjoista kohti.

Sierralunga d'Alba

Lähdin eilen aamulla Nizzasta ja tarkoituksenani oli mennä Monacoon ja Monte Carloon, mutta niin ei käynytkään, vaan ajoin koko päivän ja päädyin illalla Italiaan ja tähän pieneen kylään.
Kaikki alkoi huonosti eilen aamulla, kun lähdin hotellin parkkipaikalta, jouduin heti perjantai aamun ruuhkaan.  Edessä oli pitkä jono autoja, ja jono liikkui hitaasti.  Siksi ajattelin, että olenpa fiksu ja kierrän tämän jonon ja kurvasin vasemmalle sivukadulle, mutta jouduin ojasta allikkoon, tällä kadulla oli vielä pitempi jono, eikä se liikkunut senkään vertaa.  Ja takanani oli jo monta autoa, yhtään sivukatua ei ollut, oli vaan pakko olla jonossa noin puoli tuntia, ennenkuin pääsin edes liikkeelle.
Pikkuhiljaa ruuhka vähän helpotti ja pääsin Nizzan keskustaan.  Sieltä ajattelin ajaa rantatietä kohti Monacoa ja Monte Carloa, mutta en ollut ajanut kuin varttitunnin, kun yhdessä kisteyksessä oli monta poliisiautoa ja yksi poliisi puhutteli kaikkia, jotka yrittivät jatkaa rantatietä Monacoon.  Hän puhui jopa englantia ja sanoi, että rantatie on suljettu, tästä ei pääse Monacoon.

Lähdin takaisinpäin, kuten muutkin, mutta eksyin.  lopulta löysin toisen tien, jota pitkin lähdin ajamaan.  Mutta hetken kuluttua jouduin taas jonoon ja se oli ylämäessä, joten joka kerta kun jono vähän liikkui, oli tehtävä mäkilähtö.  Tie oli kapea, kääntymään ei päässyt ja edessä ja takana oli autoja niin kauas kuin näki.  Ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.  Onneksi autoni ilmastointi toimi, vaikka olin luullut, että se on rikki. Ei auttanut muu kuin olla jonossa melkein pari tuntia, enenkuin pääsi jatkamaan matkaa.  Siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt ruuhkiin, että ajattelin, että sinne Monacon ruuhkiin en ainakaan tänään enää lähde.  Siksi päätin lähteä ajamaan suoraan Italiaan.
Ajelin rantatietä, Italian Rivieraa, ja komeita maisemia siellä kyllä riitti.

Perimmäisten kysymysten äärellä

heräsin tänään neljän jälkeen ja aloin jostain syystä ajatella oloani ja eloani.  yksinäisyyttä. ihminen on laumaeläin.  vaati voimia olla yksinäinen susi ja elää lauman ulkopuolella.  entiseen aikaan se vaati sekä fyysistä että henkistä voimaa olla yksin.  lauma antaa sekä fyysistä että henkistä turvaa.
tietysti yksin olet vapaa, mutta vapaa mihin?  ihminen haluaa kuitenkin perimmiltään olla yhteydessä muihin ihmisiin ja etsii muiden hyväksyntää, kaipaa välillä silitystä kuin kissa tai koira. ja siinä vanhassa rallissa, että jos sais kerran reissullansa... siinäkin on vinha perä, sillä pelkkä toisen ihmisen halaus antaa voimaa, voimaa kestää yksinäisyyttä.                                                                               on tietysti hienoa ajella täällä rivieralla, ja nauttia auringosta, lämmöstä, hyvästä ruuasta ja viinistä, mutta lisäarvoa antaa se, että voi kertoa jollekin näistä tuntemuksistaan.   matkakumppani olisi tietysti paras, voisi heti kertoa ajatuksensa ja saada palautetta, mutta facebook kaveritkin auttavat.

Nizza

Ensi vaikutelma on tärkeä.  Yllättävän tärkeä.   Kun tulin tänään ensi kertaa elämässäni Nizzaan, sain siitä vähän huonon vaikutelman.  Omasta syystäni kyllä.  Kävi nimittäin niin, että nyt kyllä löysin hotellin melko kivuttomasti, mutta kustannussyistä se ei ollut ihan keskustassa.  Hotellin tyttö sanoi, että ihan tuosta edestä menee bussi numero 9/10 keskustaan.  Menin siis lähimmälle pysäkille, ja kun  numero 9/10  tuli, niin hyppäsin siihen.  Puolen tunnin kuluttua aloin ihmetellä, kuinka paljon täällä oikein rakennetaan, melkein joka tie oli auki ja korjattavana, ja kun katsoin kännykän gpsää, niin huomasin, että olin hypännyt väärään suuntaan menevään bussiin.  Hotellin vastaanoton tyttö ei ollut vaivautunut painottamaan minulle bussin suuntaa. Istuin kuitenkin paikallani, sillä ajattelin, että jos se kuitenkin vielä kurvaa keskustaan.  Mutta ei kurvannut, vaan pikkuhiljaa bussi täyttyi muslimin ja arabin näköisestä väestä.  Olin lopulta ainoa valkoinen siellä.  Päätepysäkiltä vaan sitten takaisin ja kohti keskustaa. Mutta taas tein virheen, hyppäsin liian aikaisin pois bussista.  Ajattelin vähän katsella paikkoja ennen keskustaa, mutta aurinko porotti täydellä terällä, ja hiki alkoi nousta pintaan.   Ei muuta kuin uudelleen bussiin, joita onneksi kulki aika tiuhaan.
Kun vihdoin pääsin keskustaan, niin sehän oli ihan hieno, paljon kävelykatuja, ja ratikkakin näkyi kulkevan ja rannalla oli paljon auringon palvojia.
Kuvassa Massena aukion suihkulähteet, jotka suihkahtavat suoraan kadun pinnasta.